KKO:1980-II-117
- Asiasanat
- Työsopimus, Työsopimuksen lakkaaminen
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R78/132
- Taltio
- 858
- Esittelypäivä
Ään
Työntekijän luvaton poistuminen työpaikalta ei ollut sellainen erittäin painava syy, joka oikeuttaisi työnantajan irtisanomaan työsopimuksen. Koska työntekijä oli kuitenkin samanlaatuisesta syystä saanut 3 kuukautta aikaisemmin kirjallisen varoituksen, työnantajalla oli kokonaistilanne huomioon ottaen erittäin painava syy irtisanomiseen.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Matti A oli Porin RO:ssa lausunut, että osakeyhtiö B oli 28/1 1976 työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan säännöksen nojalla purkanut hänen 16/2 1973 alkaneen työsuhteensa yhtiöön valupuhdistajana päättymään heti. Sen vuoksi ja kun työsuhteen purkaminen oli tapahtunut perusteettomasti eikä hän ollut saanut ennen 5/4 1976 uutta vastaavaa työtä, A oli vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle, kun tuntipalkka oli ollut 14 markkaa 75 penniä, irtisanomisajan palkkaa 29/1 ja 10/2 1976 väliseltä ajalta 1 062 markkaa, odotusajan palkkaa 6 päivältä 708 markkaa sekä vahingonkorvausta työansion menetyksestä 11/2 ja 4/4 1976 väliseltä ajalta 38 päivän palkkaa vastaavan määrän 4 484 markkaa eli yhteensä 6 254 markkaa.
Yhtiön vastustettua kannetta RO p. 3/3 1977 oli lausunut selvitetyksi, että A, joka oli 28/10 1975 tapahtuneen luvattoman poistumisensa vuoksi työpaikalta saanut ns. viimeisen varoituksen, oli 27/1 1976 yhdessä eräiden valimon puhdistamo-osaston muiden työntekijöiden kanssa työaikana poistunut työpaikaltaan jääden oleskelemaan samassa rakennuksessa sijainneeseen pesuhuoneeseen. Yhtiö oli 28/1 1976 purkanut A:n työsopimuksen hänen aikaisemmin saamansa varoituksen ja jatkuneen työvelvoitteensa täyttämättä jättämisen johdosta. Sen vuoksi ja kun oli katsottava, ettei yhtiöllä ollut ollut A:n 27/1 1976 tapahtuneen työvelvoitteen täyttämättä jättämisen johdosta olosuhteet huomioon ottaen laillista syytä purkaa työsopimusta, RO oli, hyläten vahingonkorvausvaatimuksen, velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle, kun A:n keskituntiansio oli ollut 13 markkaa 3 penniä, irtisanomisajan palkkaa 938 markkaa 16 penniä ja odotusajan palkkaa 625 markkaa 44 penniä sekä määrännyt, että A sai kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asianosaisten haettua muutosta RO:n päätökseen Turun HO t. 2/12 1977 oli tutkinut jutun; ja kun yhtiö ei ollut näyttänyt sillä olleen sellaista tärkeää syytä A:n työsuhteen purkamiseen, jota työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettiin, mutta sillä oli ollut olosuhteet huomioon ottaen oikeus, kun A oli poistunut työpaikaltaan siihen lupaa kysymättä, erityisen painavasta syystä irtisanoa työsopimus sekä koska A:n irtisanomisajan palkkaa vastaava saatava ei ollut syntynyt työsuhteen päättymiseen mennessä eikä sen suoritus niin ollen ollut viivästynyt työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa mainituin tavoin, HO oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että yhtiö oli vapautettu velvollisuudesta suorittaa A:lle odotusajan palkkaa 625 markkaa 44 penniä.
A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. A:n 27/1 1976 tapahtunut poistuminen työpaikaltaan oleskelemaan tehdasrakennuksessa sijainneeseen pesuhuoneeseen ei ollut yksinään sellainen syy, joka oikeuttaisi osakeyhtiö B:n irtisanomaan A:n työsopimuksen. Koska A kuitenkin oli 28/10 1975 tapahtuneesta työpaikalta poistumisesta saanut kirjallisen varoituksen ja työnantajalla niin ollen kokonaistilanteen A:n kohdalta huomioon ottaen oli ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen, KKO näillä ja HO:n mainitsemilla perusteilla katsoi, ettei ollut esitetty syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä: myöntäessäni muutoksenhakuluvan ja tutkiessani jutun katson selvitetyksi seuraavan.
A oli 16/2 1973 alkaen ollut osakeyhtiö B:n palveluksessa asevelvollisuuden suorittamisaikaansa lukuunottamatta 28/1 1976 saakka. Ollessaan valunpuhdistustyössä A oli 28/10 1975 poistunut luvattomasti työpaikaltaan ja ollut poissa noin 5 1/2 tuntia. Tämän johdosta A, jonka ei ole väitetty aikaisemmin rikkoneen työsopimustaan, oli saanut ns. viimeisen varoituksen. Mainittuna 27/1 1976, jolloin valimon puhdistamo-osastolla ei ollut valunpuhdistustyötä, A oli yhdessä osaston muiden työntekijöiden kanssa mennyt samassa rakennuksessa olevaan osaston pesuhuoneeseen ja oleskellut siellä noin neljän tunnin ajan, vaikka työnjohtomääräysten mukaan olisi osastolla sanottujen töiden puuttuessa tullut siivota taikka huoltaa koneita tai laitteita. Yhtiö oli sitten seuranneena päivänä purkanut A:n työsopimuksen mainitun varoituksen ja jatkuneen työvelvoitteen täyttämättä jättämisen vuoksi.
Edellä mainitun johdosta katson, ettei yhtiöllä, jolla ei ole ollut tärkeätä syytä A:n työsopimuksen purkamiseen, ole kokonaistilanteeseen nähden, huomioon ottaen 27/1 1976 sattuneen rikkomuksen laadun sekä myös A:n nuoruuden ja sen, että hän oli työtodistuksen mukaan osoittanut työnteossaan kiitettävää ahkeruutta ja työtaitoa, ollut myöskään työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettua erittäin painavaa syytä, jonka perusteella työsopimus voidaan irtisanoa.
Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi, muuttaen HO:n tuomiota,velvoittaa yhtiön irtisanomisajan palkan 938 markan 16 pennin lisäksi työsopimuslain 51 §:n nojalla suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi työansion menetyksestä 11/2--4/4 1976 väliseltä ajalta, jolloin A oli ollut työtön, eli 38 päivältä 104 markan 24 pennin mukaan päivältä 3 961 markkaa 12 penniä. Asian laatuun nähden määrään, että A saa kärsiä hänellä olleet kulut vahinkonaan.
Oikeusneuvos Lindholm oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Ådahl ja Surakka